Festum omnium sanctorum

Festum omnium sanctorum, kaikkien pyhien päivä, eli tuttavallisimmin pyhäinpäivä oli eilen. Päivä on osoitettu kaikkien uskossa kuolleiden muistelulle ja tavallaan myös kunnioittamiselle. Perjantai-iltana kävin isovanhempieni kanssa viemässä edesmenneiden sukulaisten haudoille kynttilät. Tämä onkin kenties perinteisimpiä tapoja osoittaa kiitoksensa entisaikojen pyhille.
Mutta mikä on siis merkitys sanalle pyhä. Kristillisessä mielessähän se tarkoittaa JOKAISTA Kristuksen omaa. Ja kun apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan "...ja Pyhään Henkeen pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden...", sillä tarkoitetaan tällöin jokaisen Kristukseen uskovan yhteyttä. Eikö tämä siis tarkoita, että me kaikki Krisuksen omat olemme veljiä ja siskoja toinen toisillemme. Ja tämähän johtaa velvollisuuteen auttaa jokaista hädän alaista, edes sen mitä kykenee. Tässä on pohja kristilliselle avustustyölle. Jokainen on velvollinen auttamaan.
Emmekä siis tee hyviä tekoja siksi, että voisimme niillä kerskailla heti tilaisuuden tullen. Voisi sanoa, että teemme hyviä tekoja, jotta voimme niillä korottaa Jumalan kunniaa. Hyvät tekomme osoittavat Herramme suuruuden. Ja vaikka emme hyvin teoin voikkaan pelastusta ansaita, ovat ne velvollisuus. Heikko uskomme on kuitenkin niin vahva, että se ajaa ihmistä tekemään oikein.
Jaakobin kirje luku 2 jakeet 17-18: "Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Ehkä joku nyt sanoo: >>Sinulla on usko, minulla teot.>> Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani."