Lukuloma vai (luku)loma

Kiire ja hoppu. Lähemmäs 20 (ellei jopa enemmänkin) oppikirjaa luettavana ylioppilaskokeita varten. On jännittävää ryhtyä pohtimaan, kuinka monelle kirjoittavalle abiturientille nyt elettävä ajanjakso on hyvää lukuaikaa ja kenelle se on vain lomaa. Onhan toki ymmärrettävää, että tämän ajan haluaa käyttää lepäämiseen. Olemmehan me sentään raataneet kaksi ja puoli lukuvuotta. Toisaalta ei olisi mukavaa, jos jokin YO -kokeista tuottaisi i:n arvosanaksi. Joten järkevintä kenties lienee opiskella mielipuolista tahtia. Ehtiihän sitä levätä kirjoitusten jälkeenkin. Ai niin, ne pääsykokeet...
Kirjoittavan abiturientin elämä on siis kiirettä täynnä. Paineen alla uupuminenkin saattaa olla lähellä, mutta kirjoituksissa epäonnistuminen ei saa tulla kuuloonkaan. Onnistuminen YO -kokeissa on toki toivottavaa, mutta vapaa-aikaakaan ei pidä unohtaa. Kiire vie ihmisen ajatukset pois oleellisesta. Ystävät, sukulaiset, lepo tai rukous; asioita joita ei kannata unohtaa kiireenkään aikana. Ranskalainen piispa Franciscus Salesilainen (1567-1622) on sanonut "Jokaisen kristityn on varattava joka päivä puoli tuntia rukousta varten, paitsi silloin, kun hänellä on kiire. Silloin hän tarvitsee tunnin."
Elämme paaston aikaa. Kirkot on puettu violettiin, paaston ja katumuksen merkiksi. Tuhkakeskiviikkona päivän lukukappale oli Joelin kirjan luvusta kaksi. Kyseisestä luvusta etenkin 13:nnen jakeen alku puhuttelee hyvin Suuren paaston ajatusta miettiessä. Jakeessa lukee "Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne." Paastoaminen ei ole mitään ulkoisesti näkyvää huomion hakemista, vaan sisäistä ja kätkettyä mietiskelyä sekä lähimmäisen hyväksi toimimista. Katumustakaan ei pidä unohtaa. Paaston perusajatus onkin Jumalan etsimistä, lähimmäisen huomioimista ja itsensä alentamista edes muiden tasolle. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä paastoaako jostain konkreettisesta vaiko ei. Ajatus löytyy lopputuloksesta.
Kun opiskeluhuolet tai muut elämän vaikeudet painavat mieltä, on hyvä hiljentää vauhtia tai jopa pysähtyä. Paaston ajatusta muistaen kiireestä luopuminen on hyvä ratkaisu. Autolla ajettaessakin, suuret nopeudet aiheuttavat vauhtisokeutta. Kun rauhoittuu, voi huomioida ympäristöä paremmin. Levättyään on helpompi taas jatkaa kulkua, tai niihin ylioppilaskokeisiin lukemista.