Matematiikan ja fysiikan taustani ansiosta termi ääretön on tullut hyvin tutuksi käsitteeksi. Vaan teinpä tuossa hiljattain mielenkiintoisen havainnon. Tähtitiede saa käyttää termiä ääretön aivan vapaasti. Muun muassa ääretön maailmankaikkeus. Myöskin mystiset, vielä tuntemattomat, ilmiöt ihmiset hyväksyvät. Kukaan ei valita ja kaikki hyväksytään lähes heti. Paitsi, jos muista syistä vastustaa tutkijoiden näkemyksiä maailmankaikkeudesta.
Vaan sitten kun joku alkaa puhumaan äärettömästä ja ymmärryksen ylittävästä Jumalasta, alkaa valtaisa meteli. Asiaa pidetään kohtuuttomana ja järjen vastaisena. Onko tämä siis jokin ihmisen halu yrittää hallita Jumalaa vähättelyn ja mitätöinnin keinoin. Tai kuten Pekka Simojoki tämän paremmin ilmaisee laulussaan "Pyhä yksinkertaisuus" (Puolimatkan Majatalo -lauluja, 2000): "Kai Jumalakin pantiin pieneen, sievään pakettiin kuin koristeeksi kirkkojemme pyhäinjäännöksiin. Kai Jeesus puhki selitettiin oppilauseisiin."
Ortodokseille tuntuu olevan helppo hyväksyä Jumala äärettömänä ja mysteerisenä, mutta länsimaisessa kristillisyydessä on yleensä pyrkitty selittämään Hänet kaikin mahdollisin keinoin.
Jos nyt viimeinkin tunnustaisimme ihmisälyn rajallisuuden ja myöntäisimme, ettei Kolmiyhteistä Jumalaa pidä pyrkiä selittämään, vaikka ympäröivä maailma niin haluaisikin. Ihmisäly vaan ei riitä sellaiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti