Meille on syntynyt Vapahtaja

Heräsin viideltä...
Jouluaamu.
Kylmällä autolla Sanaa kuulemaan.
Kirkossa laulettiin muun muassa virsi 24.
Säkeistö neljä: Hän luopui taivaastansa, / syntyi köyhäksi / ja teki aarteillansa / meidät rikkaiksi. / Eijaa, laulakaa! / Lunastetut olemme / kahleista kuoleman.
Joulun kuningas ei ole ylväästi pukeutunut mies vaan seimessä nukkuva lapsi. Härkien heinillä nukkuva lapsi. Hän syntyi köyhänä rakennusmiehen perheeseen, mutta oli silti rikkaampi kuin kukaan maallinen kuningas. Suurinpia aarteistaan oli vanhurskaus. Toivolla ja syntien anteeksiannolla Hän tekee meidät rikkaaksi.
Joulu on lahjojen antamisen ja saamisen aikaa. Molemmat ovat ihan mukavia. On hauska nähdä, jos antamansa lahja tekee toisen iloiseksi. Vaan myönnettävä se on, että lahjoja myös mielellään ottaa vastaan. Lahjoissa tärkeintä on ehdottomasti niihin sisältyvä ajatus. Ei niinkään hinta tai lahjan kauneus.
Pienet lahjat, joilla on lempeä (ehkä jopa vitsikäs) merkitys, kertovat parhaiten lahjan saaneelle, että hänestä välitetään. Ei tällaisia lahjoja välttämättä löydä mistään mega-, giga-, (tera- jne.) marketeista. Lahja voi olla itse valmistettu. Käytännössä se voi olla kaunis lause tai halaus. Pääasiaa on, että lahjalla halutaan tuoda julki ystävyys, välittäminen.
Toivon, että en näe päivää, jolloin kaupallisuus lyö syrjään Joulun todellisen idean, rakkauden.
Hyvää ja lämmintä Joulua!

Hetki on lähellä...

Neljäs adventtisunnuntai.
VK 53 1. säkeistö: "Nuori neitsyt Maria / hämmästyen kuuli: / 'Tulet Herran äidiksi, / hän on Kristus suuri:'"
Päivän teeman keskiössä ovat Maria ja Joosef. Kaksi tavallista ihmistä saavat suuren tehtävän. Silti he ottivat sen nöyrästi vastaan. Kaksi uskovan esikuvaa. Ottavat tehtävän vastaa. Ja vaikka he välillä horjuvat uskossaan/luottamuksessaan, he saavat silloinkin rohkaisua jaksamiseensa.
He kantavat tehtävän yhdessä, vaikka Joosef vähitellen katoaakin Raamatun sivuilta. Tuon ajan yhteiskunnassa miehillä oli merkittävä assema. Eli Joosefilla täytyi olla ratkaiseva merkitys pyhän perheen asemaan Nasaretissa.
Tietenkään ei pidä unohtaa Mariaa, joka sai yhden rankimmista tehtävistä. Koko ajan hän eli tiedossa, että hänen lapsestaan on tuleva jotain merkittävää. Enkeli toi Marialle sanoman (Luuk. 1:32): "Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen." Tämän Maria siis sai kuulla etukäteen. Ja lopulta hän joutui katsomaan, kun poikansa naulittiin ristille.
Vaan ei vielä ole synkistelyn hetki. Suuren riemujuhlan hetkihän on lähellä.
Jes. 29: 17-19: "Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä,"

Tasoittakaa tietä.

Kolmas adventtisunnuntai koitti. Pyhän teema kuului tasoittakaa tie. Jokaisen vuosikerran Evankeliumissa on Jeesuksen lisäksi keskeisellä asemalla Johannes Kastaja. Vanhan testamentin profeettojen ennustukset alkavat täyttymään. Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvusta voimme lukea, kuinka juutalaisia pappeja lähetettiin kysymään kuka Johannes Kastaja oli ja mitä hän julisti.
Evankeliumin mukaan Johannes vastasi: "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie!' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut."
Ääni huutaa autiomaassa. Huuto kehottaa tasoittamaan tien Herralle. Ääni, joka huutaa, on Johannes Kastajan. Hän julisti, että Messias on tulossa. Vaikka Johannes puhui vahvasti ja suureen ääneen, hän oli silti sydämeltään nöyrä Herraa kohtaan.
Joh. 1:27 (osa): "Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja."
Joh. 3:30: "Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."
Pyhän sanoma on kuitenkin tasoittakaa tie. Meidän on tehtävä tie Herralle, Jeesukselle, joka saapuu. Meidän on tehtävä rauhalle tie keskelle kiirettä. Meidän on tasoitettava tietä rakkaudelle keskelle vihaa. Meidän on valmistettava tie nöyryydelle keskellä ylimielisyyttä. Kun tässä onnistumme voimme löytää todellisen Joulun. Kykenemme ymmärtämään mitä suurta sisältyy joulu -sanaan.
Pian odotus täyttyy. Tämänkin jännityksen ja odotuksen ajan voi käyttää levollisin mielin rauhassa.