Tänään, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, kirkoissa laulettiin Hoosianna -hymni. Tämä, kenties yksi tunnetuin virsi, aloittaa Vapahtajan syntymäjuhlan odottamisen. Samalla alkaa myös adventtipaasto eli niin sanottu pieni paasto. Adventtipaaston ydinajatus on valmistautua Herramme Kristuksen saapumiseen. Kuitenkin vielä ensimmäisen adventtisunnuntain väri on valkoinen. Tällä korostetaan sitä riemua, mikä syntyy Jeesuksen saapumisen lähestymisestä. Sitten maanantaista alkaakin Jouluaattoon asti kestävä paasto, jolloin alttaria peittää violetti tai sininen väri (yhtä poikkeuksellista päivää lukuun ottamatta).
Siispä tänä nöyrtymisen adventtinasunnuntaina (adventus humiliationis) olisi hyvä, näin uuden kirkkovuoden alkamisenkin kunniaksi, hiljentyä miettimään elämäänsä. Ryhtyä pyrkimään kohti uutta ja parempaa. Tokihan tällainen huonosta hyvään pyrkiminen on suotavaa joka päivä. Vaan jos ei muulloin, niin ainakin edes nyt. Perinteisiä paaston kysymyksiä ovatkin: "Mistä voisin luopua muiden hyväksi?" tai "Missä voisin tehdä parannuksen?" Kun lähtee valmistautumaan Vapahtajan saapumiseen muiden huomioimisella, hyvän tekemisellä ja henkisellä uudistautumisella, on melko varmasti 24. päivään mennessä niin kutsuttu joulumieli saavutettu.
Koko tämä joulumieli -sanahan sisällyttää itseensä odotuksen tuottaman jännityksen ja lähimmäisenrakkauden. Jouluhan on ollut Kristuksen syntymän muistelun lisäksi lähimmäisten muistamista. Kortit ja muut viestit tai edes tavatessa hyvän Joulun toivotukset ovat hieno ja "lämmin" tapa osoittaa toiselle, että hänestä välitetään ja häntä muistetaan.
Hyvää adventtia ja Joulun odotusta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti