Tänään, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, kirkoissa laulettiin Hoosianna -hymni. Tämä, kenties yksi tunnetuin virsi, aloittaa Vapahtajan syntymäjuhlan odottamisen. Samalla alkaa myös adventtipaasto eli niin sanottu pieni paasto. Adventtipaaston ydinajatus on valmistautua Herramme Kristuksen saapumiseen. Kuitenkin vielä ensimmäisen adventtisunnuntain väri on valkoinen. Tällä korostetaan sitä riemua, mikä syntyy Jeesuksen saapumisen lähestymisestä. Sitten maanantaista alkaakin Jouluaattoon asti kestävä paasto, jolloin alttaria peittää violetti tai sininen väri (yhtä poikkeuksellista päivää lukuun ottamatta).
Siispä tänä nöyrtymisen adventtinasunnuntaina (adventus humiliationis) olisi hyvä, näin uuden kirkkovuoden alkamisenkin kunniaksi, hiljentyä miettimään elämäänsä. Ryhtyä pyrkimään kohti uutta ja parempaa. Tokihan tällainen huonosta hyvään pyrkiminen on suotavaa joka päivä. Vaan jos ei muulloin, niin ainakin edes nyt. Perinteisiä paaston kysymyksiä ovatkin: "Mistä voisin luopua muiden hyväksi?" tai "Missä voisin tehdä parannuksen?" Kun lähtee valmistautumaan Vapahtajan saapumiseen muiden huomioimisella, hyvän tekemisellä ja henkisellä uudistautumisella, on melko varmasti 24. päivään mennessä niin kutsuttu joulumieli saavutettu.
Koko tämä joulumieli -sanahan sisällyttää itseensä odotuksen tuottaman jännityksen ja lähimmäisenrakkauden. Jouluhan on ollut Kristuksen syntymän muistelun lisäksi lähimmäisten muistamista. Kortit ja muut viestit tai edes tavatessa hyvän Joulun toivotukset ovat hieno ja "lämmin" tapa osoittaa toiselle, että hänestä välitetään ja häntä muistetaan.
Hyvää adventtia ja Joulun odotusta!
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
Äärellistä ajattelua äärettömyydestä
Matematiikan ja fysiikan taustani ansiosta termi ääretön on tullut hyvin tutuksi käsitteeksi. Vaan teinpä tuossa hiljattain mielenkiintoisen havainnon. Tähtitiede saa käyttää termiä ääretön aivan vapaasti. Muun muassa ääretön maailmankaikkeus. Myöskin mystiset, vielä tuntemattomat, ilmiöt ihmiset hyväksyvät. Kukaan ei valita ja kaikki hyväksytään lähes heti. Paitsi, jos muista syistä vastustaa tutkijoiden näkemyksiä maailmankaikkeudesta.
Vaan sitten kun joku alkaa puhumaan äärettömästä ja ymmärryksen ylittävästä Jumalasta, alkaa valtaisa meteli. Asiaa pidetään kohtuuttomana ja järjen vastaisena. Onko tämä siis jokin ihmisen halu yrittää hallita Jumalaa vähättelyn ja mitätöinnin keinoin. Tai kuten Pekka Simojoki tämän paremmin ilmaisee laulussaan "Pyhä yksinkertaisuus" (Puolimatkan Majatalo -lauluja, 2000): "Kai Jumalakin pantiin pieneen, sievään pakettiin kuin koristeeksi kirkkojemme pyhäinjäännöksiin. Kai Jeesus puhki selitettiin oppilauseisiin."
Ortodokseille tuntuu olevan helppo hyväksyä Jumala äärettömänä ja mysteerisenä, mutta länsimaisessa kristillisyydessä on yleensä pyrkitty selittämään Hänet kaikin mahdollisin keinoin.
Jos nyt viimeinkin tunnustaisimme ihmisälyn rajallisuuden ja myöntäisimme, ettei Kolmiyhteistä Jumalaa pidä pyrkiä selittämään, vaikka ympäröivä maailma niin haluaisikin. Ihmisäly vaan ei riitä sellaiseen.
Vaan sitten kun joku alkaa puhumaan äärettömästä ja ymmärryksen ylittävästä Jumalasta, alkaa valtaisa meteli. Asiaa pidetään kohtuuttomana ja järjen vastaisena. Onko tämä siis jokin ihmisen halu yrittää hallita Jumalaa vähättelyn ja mitätöinnin keinoin. Tai kuten Pekka Simojoki tämän paremmin ilmaisee laulussaan "Pyhä yksinkertaisuus" (Puolimatkan Majatalo -lauluja, 2000): "Kai Jumalakin pantiin pieneen, sievään pakettiin kuin koristeeksi kirkkojemme pyhäinjäännöksiin. Kai Jeesus puhki selitettiin oppilauseisiin."
Ortodokseille tuntuu olevan helppo hyväksyä Jumala äärettömänä ja mysteerisenä, mutta länsimaisessa kristillisyydessä on yleensä pyrkitty selittämään Hänet kaikin mahdollisin keinoin.
Jos nyt viimeinkin tunnustaisimme ihmisälyn rajallisuuden ja myöntäisimme, ettei Kolmiyhteistä Jumalaa pidä pyrkiä selittämään, vaikka ympäröivä maailma niin haluaisikin. Ihmisäly vaan ei riitä sellaiseen.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Ristiriita
Viime viikkoa voisi kuvata osaltani kahdella sanalla: kiireinen ja sekava. Tämähän ilmenee jo sillä, että kirjoitan tekstini kaksi päivää myöhässä tavoitteesta.
Vaan mitä oikein edes tapahtui edellisellä viikolla.
Italiassa oli ainakin suuri kiistely koululuokkien krusifikseista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli antanut käskyn poistaa krusifiksit luokkien seiniltä. Kantelun uskonnollisista symboleista oli tehnyt suomalais-italialainen Soile Lautsi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös on herättänyt vihaisia tunteita Italiassa. Helsingin Sanomien uutisen (4.11.2009) mukaan opetusministeri Mariastella Gelmini kommentoi tuomiota seuraavasti: "Ei kukaan - varsinkaan ideologinen eurooppalainen tuomioistuin - voi pyyhkiä pois tuomioistuintamme." Tapaushan on kuitenkin onnistunut yhdistämään Italian puolueita ja muutenkin tilanne on vaikuttanut päällisin puolin rauhalliselta.
Kuitenkin tilanteessa on hämärämpikin puoli. Italian puolustusministeri Ignazio La Russa kritisoi krusifiksien vastustajia suorassa TV -lähetyksessä melko ankarin sanoin. "Me emme ota krusifikseja pois kouluista. Sellaista haluavat saavat kuolla pois." La Russa kommentoi. Ikävin uutinen kuitenkin oi Lautsin ja hänen perheensä saamat tappouhkaukset.
Mielenkiintoista tapauksessa on kuitenkin, etteivät kaikki krusifiksien puolustajat vetoa uskonnollisiin syihin. Näkyvin peruste krusifikseille on niiden kulttuuriarvo. Kulttuuriarvolla tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että krusifikseja on pidetty kouluissa noin 50 vuotta.
Keskustelupalstoilla lienee jälleen kerran arvosteltu kristittyjä. Tappouhkauksista on mahdollisesti noussut kysymys: "Onko tämä nyt sitä kristillistä lähimmäisenrakkautta?" Eikö kuitenkin ole muistettava, että enemmistö äänessä olleista krusifiksien puolustajista vetoaa juuri kulttuuriarvoon. Eli maallista toimintaa. Miksi siis ryhtyä syyttämään kristillisiä liikkeitä, jos syyt ovat paljolti lähtöisin maallisesta toiminnasta?
Vaan mitä oikein edes tapahtui edellisellä viikolla.
Italiassa oli ainakin suuri kiistely koululuokkien krusifikseista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli antanut käskyn poistaa krusifiksit luokkien seiniltä. Kantelun uskonnollisista symboleista oli tehnyt suomalais-italialainen Soile Lautsi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös on herättänyt vihaisia tunteita Italiassa. Helsingin Sanomien uutisen (4.11.2009) mukaan opetusministeri Mariastella Gelmini kommentoi tuomiota seuraavasti: "Ei kukaan - varsinkaan ideologinen eurooppalainen tuomioistuin - voi pyyhkiä pois tuomioistuintamme." Tapaushan on kuitenkin onnistunut yhdistämään Italian puolueita ja muutenkin tilanne on vaikuttanut päällisin puolin rauhalliselta.
Kuitenkin tilanteessa on hämärämpikin puoli. Italian puolustusministeri Ignazio La Russa kritisoi krusifiksien vastustajia suorassa TV -lähetyksessä melko ankarin sanoin. "Me emme ota krusifikseja pois kouluista. Sellaista haluavat saavat kuolla pois." La Russa kommentoi. Ikävin uutinen kuitenkin oi Lautsin ja hänen perheensä saamat tappouhkaukset.
Mielenkiintoista tapauksessa on kuitenkin, etteivät kaikki krusifiksien puolustajat vetoa uskonnollisiin syihin. Näkyvin peruste krusifikseille on niiden kulttuuriarvo. Kulttuuriarvolla tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että krusifikseja on pidetty kouluissa noin 50 vuotta.
Keskustelupalstoilla lienee jälleen kerran arvosteltu kristittyjä. Tappouhkauksista on mahdollisesti noussut kysymys: "Onko tämä nyt sitä kristillistä lähimmäisenrakkautta?" Eikö kuitenkin ole muistettava, että enemmistö äänessä olleista krusifiksien puolustajista vetoaa juuri kulttuuriarvoon. Eli maallista toimintaa. Miksi siis ryhtyä syyttämään kristillisiä liikkeitä, jos syyt ovat paljolti lähtöisin maallisesta toiminnasta?
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Festum omnium sanctorum
Festum omnium sanctorum, kaikkien pyhien päivä, eli tuttavallisimmin pyhäinpäivä oli eilen. Päivä on osoitettu kaikkien uskossa kuolleiden muistelulle ja tavallaan myös kunnioittamiselle. Perjantai-iltana kävin isovanhempieni kanssa viemässä edesmenneiden sukulaisten haudoille kynttilät. Tämä onkin kenties perinteisimpiä tapoja osoittaa kiitoksensa entisaikojen pyhille.
Mutta mikä on siis merkitys sanalle pyhä. Kristillisessä mielessähän se tarkoittaa JOKAISTA Kristuksen omaa. Ja kun apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan "...ja Pyhään Henkeen pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden...", sillä tarkoitetaan tällöin jokaisen Kristukseen uskovan yhteyttä. Eikö tämä siis tarkoita, että me kaikki Krisuksen omat olemme veljiä ja siskoja toinen toisillemme. Ja tämähän johtaa velvollisuuteen auttaa jokaista hädän alaista, edes sen mitä kykenee. Tässä on pohja kristilliselle avustustyölle. Jokainen on velvollinen auttamaan.
Emmekä siis tee hyviä tekoja siksi, että voisimme niillä kerskailla heti tilaisuuden tullen. Voisi sanoa, että teemme hyviä tekoja, jotta voimme niillä korottaa Jumalan kunniaa. Hyvät tekomme osoittavat Herramme suuruuden. Ja vaikka emme hyvin teoin voikkaan pelastusta ansaita, ovat ne velvollisuus. Heikko uskomme on kuitenkin niin vahva, että se ajaa ihmistä tekemään oikein.
Jaakobin kirje luku 2 jakeet 17-18: "Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Ehkä joku nyt sanoo: >>Sinulla on usko, minulla teot.>> Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani."
Mutta mikä on siis merkitys sanalle pyhä. Kristillisessä mielessähän se tarkoittaa JOKAISTA Kristuksen omaa. Ja kun apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan "...ja Pyhään Henkeen pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden...", sillä tarkoitetaan tällöin jokaisen Kristukseen uskovan yhteyttä. Eikö tämä siis tarkoita, että me kaikki Krisuksen omat olemme veljiä ja siskoja toinen toisillemme. Ja tämähän johtaa velvollisuuteen auttaa jokaista hädän alaista, edes sen mitä kykenee. Tässä on pohja kristilliselle avustustyölle. Jokainen on velvollinen auttamaan.
Emmekä siis tee hyviä tekoja siksi, että voisimme niillä kerskailla heti tilaisuuden tullen. Voisi sanoa, että teemme hyviä tekoja, jotta voimme niillä korottaa Jumalan kunniaa. Hyvät tekomme osoittavat Herramme suuruuden. Ja vaikka emme hyvin teoin voikkaan pelastusta ansaita, ovat ne velvollisuus. Heikko uskomme on kuitenkin niin vahva, että se ajaa ihmistä tekemään oikein.
Jaakobin kirje luku 2 jakeet 17-18: "Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Ehkä joku nyt sanoo: >>Sinulla on usko, minulla teot.>> Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)