Heräsin viideltä...
Jouluaamu.
Kylmällä autolla Sanaa kuulemaan.
Kirkossa laulettiin muun muassa virsi 24.
Säkeistö neljä: Hän luopui taivaastansa, / syntyi köyhäksi / ja teki aarteillansa / meidät rikkaiksi. / Eijaa, laulakaa! / Lunastetut olemme / kahleista kuoleman.
Joulun kuningas ei ole ylväästi pukeutunut mies vaan seimessä nukkuva lapsi. Härkien heinillä nukkuva lapsi. Hän syntyi köyhänä rakennusmiehen perheeseen, mutta oli silti rikkaampi kuin kukaan maallinen kuningas. Suurinpia aarteistaan oli vanhurskaus. Toivolla ja syntien anteeksiannolla Hän tekee meidät rikkaaksi.
Joulu on lahjojen antamisen ja saamisen aikaa. Molemmat ovat ihan mukavia. On hauska nähdä, jos antamansa lahja tekee toisen iloiseksi. Vaan myönnettävä se on, että lahjoja myös mielellään ottaa vastaan. Lahjoissa tärkeintä on ehdottomasti niihin sisältyvä ajatus. Ei niinkään hinta tai lahjan kauneus.
Pienet lahjat, joilla on lempeä (ehkä jopa vitsikäs) merkitys, kertovat parhaiten lahjan saaneelle, että hänestä välitetään. Ei tällaisia lahjoja välttämättä löydä mistään mega-, giga-, (tera- jne.) marketeista. Lahja voi olla itse valmistettu. Käytännössä se voi olla kaunis lause tai halaus. Pääasiaa on, että lahjalla halutaan tuoda julki ystävyys, välittäminen.
Toivon, että en näe päivää, jolloin kaupallisuus lyö syrjään Joulun todellisen idean, rakkauden.
Hyvää ja lämmintä Joulua!
