Neljäs adventtisunnuntai.
VK 53 1. säkeistö: "Nuori neitsyt Maria / hämmästyen kuuli: / 'Tulet Herran äidiksi, / hän on Kristus suuri:'"
Päivän teeman keskiössä ovat Maria ja Joosef. Kaksi tavallista ihmistä saavat suuren tehtävän. Silti he ottivat sen nöyrästi vastaan. Kaksi uskovan esikuvaa. Ottavat tehtävän vastaa. Ja vaikka he välillä horjuvat uskossaan/luottamuksessaan, he saavat silloinkin rohkaisua jaksamiseensa.
He kantavat tehtävän yhdessä, vaikka Joosef vähitellen katoaakin Raamatun sivuilta. Tuon ajan yhteiskunnassa miehillä oli merkittävä assema. Eli Joosefilla täytyi olla ratkaiseva merkitys pyhän perheen asemaan Nasaretissa.
Tietenkään ei pidä unohtaa Mariaa, joka sai yhden rankimmista tehtävistä. Koko ajan hän eli tiedossa, että hänen lapsestaan on tuleva jotain merkittävää. Enkeli toi Marialle sanoman (Luuk. 1:32): "Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen." Tämän Maria siis sai kuulla etukäteen. Ja lopulta hän joutui katsomaan, kun poikansa naulittiin ristille.
Vaan ei vielä ole synkistelyn hetki. Suuren riemujuhlan hetkihän on lähellä.
Jes. 29: 17-19: "Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä,"
